Thursday, November 3, 2011. Ensiviikolla lähden työporukan kanssa Riikaan ja koirat jäävät sitten miehekkeelle hoidettavaksi. Niin ja auto muuten hajosi, joten on ollut aika ankeaa liikkuminen. Killellä oli taas veripissaa ja sitä ollaan paranneltu. Vähän herra on vielä tutinoissaan, mutta ilmeisesti parantumassa. Mutta henkissä ollaan! Posted by Dancing Queen.

Joka ei katso ohitseni poissaolevana, omia asioita ajatellen,. Vaan on läsnä tässä hetkessä, on minua varten. Joka ei vaihda minua nuorempaan, kauniimpaan, henkevämpään. Jota ei haittaa vähääkään, jos olen liian lihava, laiha, pitkä,. Lyhyt tai kun vanheneminen ja sairaus ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä. Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat. Jolle olet aurinko, kuu ja tähdet, kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,.

Niin pääsivät loputkin elikot ulos. Laitumia uusittu, joten meni aika myöhäiseen. iloisia elikoita, kun vapaus koitti. Pahoittelen kun kuvat ovat näin pötkössä, puhelimella kun niitä ei saa muokattua. Lauantaina, heinäkuuta 06, 2013. Lapsukaisilla masut kipeinä, mutta vielä muutaman voisi syödä. Tämä on niin kesän parasta aikaa! Pari vasikkaa menetett.

Katsaus vuoden 2012 tavoitteisiin ja uudet tavoitteet. Taas on vuosi vierähtänyt koirajuttujen parissa ja on aika katsoa miten asettamani tavoitteet toteutuivat vuonna 2012. Möllitokossa kisaaminen ja mahdollisesti syksyllä virallisiin kokeisiin ilmoittautuminen. Agilityn alkeiden oppiminen ja harrastuksen jatkaminen.

Täällä seikkailee kaksi kääpiöluppaa ja yksi kultainen noutaja. Monet ovat kyselleen, että miten Umppu-Tumpula on jaksellut Jojon kuoleman jälkeen. Sanotaanko että vaihtelevaa on ollut. Umpulan Tumpula, Pimpulan Pampula. Taustalla näkyy Jojo, vanha kuva siis. Siinä kun sitten viikon jos toisenkin kertasimme perussääntöjä, niin syksyn aikana ne korvatkin taas löytyivät. Halipula on kyllä melkoinen jänikseläimellä. Nykyään se on niin Daddys girl.

Kun maito viimein lähti nisistä kunnolla liikkeelle alkoivat äidinvaistotkin uuhella herätä ja se rauhoittui alkaen matalassa äänialassa ynähdellä karitsoilleen niiden syödessä pienten häntien vipattaessa villisti. Muutkin lampaat alkoivat yksi toisensa jälkeen käydä makuulle ja märehtimään, niin siinnä vaiheessa uskalsimme mekin sitten lähteä nukkumaan. Tänä yönä ei enempää karitsoita olisi tulossa. Tänä vuonna olen vain yhden uuhen kar.

Lokakuun kuvahaasteen nimi on Lempipaikka. Mikä on koirasi lempipaikka, joko kotona tai ulkona? Vai onko se mahdollisesti jokin treenikenttä tai -halli? Meillä Capon lempipaikkoja kotona ovat parvekkeen sivun rako josta voi hyvin vahtia hänen mestoja, Lunan taas toinen sohvista tai öisin sänkyni vieressä oleva peti.

Uskolliset pihavahdit ja ihmisen parhaat ystävät. Tintti, suojelusenkelini, kaikkea mitä saksanpaimenkoira voi parhaimmillaan olla. Tara, hyperenerginen ikiliikkuja tiukalla haasteella. Kira, rohkea ja määrätietoinen juniori jonka tassunjäljet ovat jo syvällä. Semper Fidelis, Aina Uskollinen. Tassunjälkiä sydämessä, sakemannien normaalia elämää, ei sen kummempaa. 3 vuotta elämäni parasta harmautta.

Sanoiko joku paistavansa NAKKEJA? Saisiko jo sitä nakkia, pliiiiiiiis? Oli ilahduttavaa kuulla ja nähdä että ilmeisesti Lediltä jäänyt ruusunmarjarouhe on tuonut Tuikkuun ihan uutta virtaa ja se liikkuu ja riehuu paljon kevyemmin ja enemmän kuin aiemmin. Ei siinä mummokoiran piirteitä ole kyllä yhtään, ihan hyvin menisi puolta nuoremmasta. Muutoin tämä koiraton elämä on alk.