d Dorestee - the flying dutchman. Pienen holskuäijjän, Moskun elämää. Viimeisen neljän vuorokauden aikana ei ole Katla tehnyt kuin yhdet pissat sisälle, nekin tuli äidin keittiön lattialle ja minä ehdin onneksi kaapata pennun syliin ja viedä pihalle! Kummankaan kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa, kunhan on pistänyt koirat autoon ja lähtenyt liikenteeseen. Katla on myös hyvin ymmärtänyt että takakontissa ei Moskua tarvitse rääkätä.

Eteenpäin mennään, taakse ei koskaan. Ei ole ollut vaikeaa sopeutua takaisin ajatukseen elämästä ilman agilityä. Ilmoittauduin lepääväksi jäseneksi agilityseuraan ja pakkasin aksakamppeet kaapin perälle. Helpottavaa oikeastaan, kun ei tarvitse arpoa. Muuten ei ollakaan tavattu oikein ketään tai mitään. Eletty hiljaiseloa mitä koiramaisiin tekemisiin tulee. Veikkaan, että blogi tulee .

Voi kun toi sun pentu on niin söpö! Menee samaan kategoriaan sen kanssa, että multa kysyttiin tänään ruokakaupassa paperit kun ostin kaksi olutta. Penny vuonna 2011 ja 2014. Sama lelu on ihme kyllä vieläkin elossa. Miten on, onko Penny kasvanut vai sorsa kutistunut? Sunnuntai 9. Viime viikolla Penny kokeili taas hetken unohduksissa ollutta jemmapaikkaa - lehtikoria! Asunnon koko noin 60 m2.

Nyt saadaan pari viikkoa nauttia lomailusta. Tilasin näille ajoille mukavaa aurinkoista keliä - toivottavasti tilaus on mennyt perille, ettei tarvitse reklamoida. Poitsu onkin ollut keskimäärin aika huippu rally-tokossa, olenpa ylpeä.

Sunnuntaina, elokuuta 09, 2015. Agilitytreeneissä olen nyt päässyt tekemään rataa sekä Nelen että Tildan kanssa, koska suurin osa muista treeniryhmäläisistä on ollut poissa. Tilda on yhä hämmentävän hyvä siihen nähden miten vähän olemme tehneet. Pitkää rataa pikkukoira ei tietenkään vielä tee, mutta viimeksi selvitimme jo kuuden esteen ratapätkän. Tiistaina, heinäkuuta 14, 2015.

Kiire ja ajanpuute pääsi sitten taas yllättämään. Luulisi, että se olisi jo tuttu juttu, mutta kun viimeinen postaus on kirjoitettu kesäkuussa juhannuksen jälkeen ja siitä on aikaa jo 3,5 kuukautta, voi vain miettiä mihin tämä aika on mennyt? Kesäkin sieltä viimein tuli heinäkuussa ja se olikin aivan ihana! Eli vielä kerran palaan kesän ja syksyn lämpimiin muistoihin, kuvien kera. Vaihtuessa, pakkasimme äitini kans.

Harun, Andon, Tomun, Korun ja Rillan kuulumisia. Koru päätti pukata pennut muutamaa päivää etuajassa maailmaan. En kyllä ihmettele oli maha sen verran iso ja olo tukalan tuntuinen. 28 pyörähdettiin Porissa agilityn rotumestaruuksien merkeissä. Karsintaradalla tuli muurista pari palikkaa alas ja vähän turhan suuria kaarroksia.

Hups, taas on vierähtänyt aivan liian pitkä aika blogia päivittämättä. Riku on täyttänyt muutama viikko sitten 5v. Edelleen odotamme sitä, koska tuo koira oikein rauhottuu. Selkeästi maaginen viiden vuoden raja ei sitä vielä tehnyt. Muuten elämä soljuu Rikun kanssa vanhaan malliin. Maha on uudella ruokavaliolla pysynyt nyt reilun vuoden hyvässä kunnossa. Ihossakaan ei ole ollut tänä aikana mitään kummempaa. Kesä on vihdoinkin saapunut! Hups, ompas aika taas rientänyt.

Minä, hän, jakki ja kettu. Jos sä näet vain metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa. Älytöntä miten täydellisesti suunniteltu elämä voi muuttua yhtäkkiä. Onneksi muutokset ovat olleet ainoastaan positiivisia ja tuoneet mukanaan aivan uusia, huippuja juttuja. Elisa ja Ohmi koulutettiin ryhmäkelpoisiksi. Me käytiin hyppytekniikan jatkokurssi josta ei suuria ahaa-elämyksiä irronnut tälläkään kertaa. Koira hyppää oikein, hyvin ja kivasti.