Monday, March 7, 2011. Tundub, et ma tegelt kirjutan endale. Sest viimasest postitusest on ikka väga pikk aeg möödas. Keegi ei käigi enam siin lehe peal kindlasti. Ei olnud midagi tähtsat sündimas. Ma olen mitu kilo juurde võtnud. Kaks kuud pole trenni teinud! Selline paak on ees, et halb hakkab. Proovisin mis ma proovisin, ei hakanud meeldima. Kuigi Älli on hullult vaimustatud.

Enpä vielä joku aika sitten olisi uskonut, että joskus vielä voin tällaisen tekstin kirjoittaa! Oireita on eikä tie ole vielä käyty läpi, mutta alan olla jo kovin lähellä! Nyt kuitenkin diagnoosini on lievä masennus, lähellä remissiota. Vieläpä pelonsekaisesti innoissani siitä, että tulevaisuudessa näkyy valoa. Tämän päivän käynti psykiatrilla antoi paljonkin toivoa. Sairauslomani on tämän kuun loppuun ja ensimmäistä kertaa se jätettiin siihen.

Retape dans le champ ci-dessous la suite de chiffres et de lettres qui apparaissent dans le cadre ci-contre.

On jo vuosia, kymmeniä. Vuosia, tuon tunteen, tämä päivän fiiliksen. Milloinhan minulla olisi ollut kesä vapaata? Mutta kyllä, tänään lauletaan kovaa ja korkealta sekä S uvivirttä että Jag trot på sommarenia,. Olisi nimittäin edessäni ensimmäistä kertaa vuosiin.