Have you seen my dog? Liitu uppoutuu kyllä pelottavan hyvin meidän sisustukseen. Neiti alkoi poseeraamaan, kun otin kuvia olohuoneesta. En voinut olla noteeraamatta hienoja pään liikkeitä ja malliposeerauksia. Kyllä se on vallan ihana koira tuo meidän Liitu. Olen Annika, sisustamiseen totaallisesti hurahtanut savolaistyttö, jolle koti on maailman paras paikka.

Muistatteko aina arvostaa niitä arjen pieniä asioita? Niitä asioita, jotka ovat vähän niinkuin itsestäänselvyyksiä? Nyt tarkoituksena ei ole paasata siitä miten tulisi osata arvostaa elämää enemmän, se vaatii jo ihan oman postauksensa. Tarkoituksena on vain kertoa, että läheltä piti! Ajattelin kuitenkin, että kokeilen vielä kotona illalla katsoa sitä yhdessä mieheni kanssa joka on aikamoinen pro näissä asioissa, kyllä kannatti! Keskiviikko 5.

Illat alkavat olla jo hämäriä ja ennen kaikkea vilpoisia, hrrr. Kaipasin hiukan tunnelmavalaistusta ja yhdet valot virittelinkin portaisiin. Tyttöjen mielestä se on aivan liian aikaista, nyt on vielä kesä! Kauniita tiloja ja ideoita. Huomaan näin jälkikäteen kiinnittäneeni huomiota sellaisiin seikkoihin, joita olen yhdistänyt oman kotimme sisustukseen. Valkoisuus, vaaleat puun sävyt sekä murretut harmaat ja luonnonläheiset sävyt. Pidän sinisestä ja vihreästä, joten jostain syystä muistan messutal.

Perjantai ja aurinkoinen viikonloppu edessä! Esikoisella on käytössään ihana and upottava isomummun vanha sänky. Kovin haaveilee parvisängystä, mutta huone taitaa olla aika ahdas sellaiselle. Koulupöytänä on mun vanha työpisteeni pöytä. Olen vannottanut tyttären pitämään siitä hyvän huolen.

Mitä vanhemmaksi tulee, sen laiskemmaksi ja aremmaksi sitä tulee näissä jutuissa. Mutta joka kerta kun uskaltaa poistua epämukavuusalueeltaan, sen muistaa, kuinka hauskaa elämä voi ollakaan. Sitä tuntee olevansa pitkästä aikaa aivan eri tavalla elossa, kun joutuu laittamaan itsensä likoon ja sen kaiken tutinan ja epätoivon jälkeen onnistuu. Teille nyt ei varsin vauhdikkaita kuvia rantajoukot saanut tallennettua. Yksinkertaisesti siksi, että eihän se meno kovin vauhdikasta vielä tällä tasolla ole.

Meillä oli tänä kesänä yksi yhteinen lomaviikko. Ketään ei varmaan yllätä, että vietimme sen Etelä-Suomessa. Maanantaista torstaihin oltiin koko perheen voimin perheleirillä Nurmijärvellä ja perjantaina mentiin muumimaailmaan Naantaliin. Pappamummilassa Hyvinkäällä ja vaarimummolassa Espoossa oltiin molemmissa myöskin. Muumimaailma oli aika hulppeasta hinnastaan huolimatta kokemisen arvoinen. Lapsista enemmän kuitenkin 7-vuotiaan mieleen.

Heippa taas piiiitkästä pitkästä aikaa! Terveiset täältä tukahduttavan kuumasta ja tuulettomasta sisäsaaristosta, missä vietämme miehen kanssa parhaillamme kesälomaa. Lämmintä riittää ja vesikin on täälläpäin vielä puhdasta puhdasta sinilevästä. Päivät siis kuluvat laiturilla makoillen ja meressä pulikoiden. Olen kahden kuluneen viikon aikana lukenut luultavasti enemmän viihdekirjallisuutta kuin kolmena viime vuonna yhteensä! Ah, roskaromaanit 3.

Tulin päivittämään pitkästä aikaa blogia ja kertomaan tännekkin ihanasta uutisesta, kun perheemme kasvoi pienellä pojalla reilu viikko sitten. Pikkuisella oli niin kiire maailmaan että säikäytti vanhempansa syntymällä kotiin keskellä kirkasta päivää. Jos miljöö olisi ollut toinen niin synnytykselle voisi antaa täyden kympin! Isot sisarukset ovat haltioissaan pikkuveljestä ja vanhemmat niin onnellisia 3. Pahoittelen rakkaat lukijat että blogini päivittyy niin harvoin.