Me ollaan kaverin kanssa päätetty, että repästään ja lähdetään syyskuussa etelään. Mutta jokatapauksessa, me siis lähdemme kaksin. Tää vaihtoehto ei oo tosissaan aiemmin edes pyöriny mielessä, ainoostaan joskus heitetty ilmoille että olis hieno lähtee. Aijon maata paljon auringossa, syödä hyvin, shoppailla, katsella maisemia, nukkua kunnolla,. Kohteeks valikoitu Kreikka ja sieltä Kos. Onko joku käynyt? Päätin yks pä.

Uudessa kodissa palkkapäivää odottavat laskut eivät oikein löytäneet paikkaansa. Jemma tarvittiin! Kirpputorilta tuli vastaan Ikean Luns. Ilmoitustaulu, tosin meille hiukan väärän värisenä. Halusin myös lokerot peittoon siistimmän yleisilmeen vuoksi, joten ei muuta kuin tuunaamaan! Lokerikkoonkin tuli muuten ainakin hetkellisesti jemma.

Aika pienestä nyytistä taaperoikään on mennyt yhdessä hujauksessa. Muistan vielä selvästi päivät, jolloin sylissäni oli vielä se pieni, joka ei muuta tarvinnut kuin rakkautta, ravintoa ja unta. Nyt kuitenkin meillä asuu toimelias taapero, jota pitäisi yrittää kasvattaakin. Muistan aikoinani ihmetelleeni, kuinka vanhemmat eivät saa huutaviaan lapsia kuriin kaupoissa tai miten voi olla mahdollista, että lapsi ei opi nukkumaan. Nyt tämä kaikki on meillekin arkipä.

Nuku, nuku törmäpääsky, sulle pesän rakennan. Omenista, orvokeista, hiirenvirnan paloista. Nuku, nuku nukkaposki huomispäivä odottaa, unen lunta lapioi, äidin sydän lakkaamatta uniasi vartioi. Juhlat vietetään 22 eli ihan kohta. Jännittää! Hymyilyttää mutta ehkä myös hieman stressaa. Yleensä valmistaudun hyvissä ajoin juhliin mutta nyt jotenkin kummasti aika on mennyt juosten ohitseni. Onpahan nyt koristeet juhlissa! Body - Name It.

Pikkuisen jälkijunassa taas kertoilen nuorimmaisen kuulumisia. Viljami ehtikin jo tulla 6 kuukauden ikään, mutta neuvola on vasta ensi viikolla. Rintamaidolla kasvanut, nyt pikkuhiljaa kiinteitä aloittelevat. Otin lusikan kädestä, ja kun sain palkaksi hirmuisen huudon, niin keksin että käytänkin kahta lusikkaa. Eli dippaan lusikan ruokaan, annan pojalle ja kun lusikka on imetty tyhjäks.

Oon jonkin aikaa katsellut rukkeja, huokaillut ja haaveillut, että joskus miä sellaisen omistan. Haaveillut, kuinka pääsisin talven hämärässä kehräämään lankaa. Usean kerran oon sanonu tekeväni koirastamme rukkaset - siis koirankarvalangasta. Nyt sitten tämä ihanuus sattui kohdalleni pilkkahintaan, ja miun oli pakko käydä hakemassa tämä yksilö kotiin. Ainakin aiheesta lukiessani oon törmänny, että pohjavilla olisi sitä .