Jos nimeni olisi Rio, minä keinuttaisin lanteillani suurta laivaa. Nämä sanat ovat kehollisuuteni kenttä. Silloin kun aloin kirjoittaa blogia, tein pyhän päätöksen olla ikinäkoskaanmilloinkaan sortumatta metabloggaukseen. Sen päätöksen pyörrän tässä ja nyt. Kasasin pikaisen plussien ja miinusten listan.

Sain työkaverilta pari muovikassillista omenia. Niitä on tainnut tulla nyt moneen kotipihaan yli omien tarpeiden. On hieno keksintö tarjota ylimääräiset omput muiden käyttöön tai sitten tarjota vaikka työpaikalla sosiaalitilassa terveellisenä välipalana.

Marraskuu 19, 2008 Tekijä auringonkukkametsa. Hei rakkaat blogini lukijat! Olen kirjoittanut blogiani 16. 2007 lähtien aktiivisesti melkein joka päivä. Juttuja on kertynyt jo 470 ja blogikäyntiklikkauksia on tehty 305286. 2008 lähtien blogilukijoita on ollut 48573. Nyt aion panna lapun luukulle joksikin aikaa. Siihen asti voitte lukea kirjoituksiani.

Kesän viimeinen kuukausikin sitten alkoi. Vielä on onneksi kesä! Pidin tässä pitkän tauon, mutta katsotaan nyt saisinko taas tekstejä aikaseksi tänne kesantotilassa olevaan blogiini. Joka tapauksessa toivottelen upeaa elokuuta kaikille! Neljäs kuva neljännestä kansiosta. Jotakin, mitä ei kai saisi sanoa ääneen.

Piipahdan täällä, kirjoittamaan hiivin, lentelen luokses ajatusten siivin. Kuljethan kanssani taipaleen matkaa, yhdessä meidän on hyvä jatkaa. Suruja, iloja, naurunhetkiä, pyykkivuoria, lepohetkiä- paljon mahtuu äidin päivään. On tullut kauan odotettu, kaivattu kevät! Valolla on myös varjopuolensa. Valo paljastaa armottomasti mustan pianon ylle kerääntyneen pölyvaipan, lumipeitteen alta paljastuu paljon luontoon kuulumattomia asioita, jotka lumi on pitänyt kätköissään.

Niin, että olen edelleen olemassa. On vaan tämä talvi niin surkeaa valokuvausaikaa, ettei noista tuotoksista saa mitään järjellistä otosta otettua. Ei sitten viitsi oikein kirjoitella pelkkiä tarinoitakaan. Seuraavassa kuvassa on vaatekaappi ja palvelijatar.

Ai että, miten ihania aurinkohetkiä viime päiviin onkaan mahtunut! Pääsiäinen on lennättänyt luoksemme aimo annoksen kevättä. Paisteesta otettiin tänään ilo irti merenjäällä. Meno jatkuu pyhinä leppostellen ja nauttien,. Tiedäthän tunteen, kun myllerrysten jälkeen alkaa seestyä. Ykskaks olkapäät ottavatkin ryhtiä kuormien alta,. Askel on kepeämpi, vakaampi ja varmempi,. Hengität rennommin, koko keholla.

Marja-Leenan blogi - Kaikenlaista elävästä elämästä. Tässä nettipäiväkirjassa kerron olemisesta, elämisestä, koirista ja kissoista, maalaamisesta ja terapiakirjoittelusta ja muusta kirjoittamisesta, lukuharrastuksesta, bookcrossauksesta joskus valokuvauksesta ja mahdollisesti myös monista muista asioista, joita en nyt sen tarkemmin rupea tässä etukäteen esittelemään. Saatan myös muokata vanhoja merkintöjäni, katso EDIT. Kohta kaikki on vihreää! Neljä vuotta blogien kirjoittamista.

Huomaan, että lähipiirissäni ja ympäristössäni on ylen määrin muitakin innostuvaisia. Me monet siis innostumme mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikki eivät innostu niistä samoista asioista, eivät ainakaan niin paljon ja niin usein kuin me innostuvaiset. Siihen osallistuin minäkin vahtimalla lastenlasten kanssa erään tutkimukseen osallistuneen henkilön koiraa k.

Mitä, luetsä tätä? Kun tämän blogin pito kuivahti vähän kokoon, en osannut jatkaa kiinnostuksen uudelleen bloggaamista kohti herättyä tänne, siirryin tuonne toisaalle. Blogien vaihtuminen kuvaa myös elämäntilanteenmuutosta. Tätä blogia piti hassu pikkutyttö, joka asui yksiössä ja hoosasi ympäriinsä. Tätä uutta blogia kirjoittaa kihloissa oleva nuori nainen, joka on hassu ja hoosaa miehensä ja kissansa kanssa ympäriinsä.