Tervetuloa seuraamaan kaikenkarvaisten ja siivekkäiden elämää! Lampaat Pilvi ja Utu. Toinen tyttöpentu ja toinen poika pentu etsii sitä omaa tulevaa kotia. Pennut luovutetaan aikaisintaan viikolla 43 rekisteröityinä, sirutettuina, madotettuina ja kaikin puolin muutenkin asiallisesti kasvatettuina.

Nyt on lammashommat taas tältä erää päätöksessä. Päästiin parilla viime kerralla kokeilemaan häkittämistä, mikä olikin ihan todella vaikeaa. Ensinnäkään lampaat eivät tasan halunneet häkkiin, ja toisekseen Demo on liian hidas tai musta riippuvainen että pystyisi nopeasti reagoimaan lauman karkuyrityksiin. Ihanasti se kuitenkin alkaa ottaa ohjeita ihan pienillekin liikahduksille! Eilen kaivoin naksuttimen esille ja voi että miten pieni schapemööpeli sekosi! Koko ja mittasuhtee.

Mun mieltäni on kalvanut jo tovin ajatus, kipuileeko Bolt. Sen selkä on niin jumissa, että se vaikuttaa vahvasti koko koiran liikkumiseen. Mutta aiheuttaako jumit kipua? Mä laitoin ton haahuilun osittain iän piikkiin, ja osittain aloin kuvitella, että sellainen toi mun koirani vaan on. Tänään näin kuitenkin sen, mimmoinen mun koirani on, kun sillä ei ole kipuja. Miksi mä arvoin näin pitkään lääkitsenkö vaiko en? Lupasin kirjoitt.

Sain taas rytmihäiriöitä jännityksestä, mutta alan näköjään oppia peittämään ne koiralta. Toisena Heidi and Melli, kolmantena Kirsi and Riemu, kaikki Vaulaisia.

Ennen kuin päästiin tuskailemaan aiheen parissa, oli radalla toki muutama valssi. Ratapiirroksen oikeellisuudesta en mene taaskaan vannomaan, mutta suurinpiirtein tämmönen se oli. Viikonloppuna oltiin koiravahtina, seurana Ruusa ja Konsta. Tiistaina, elokuuta 11, 2015.

Tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa ja toisaalta ei löydy sanoja kertomaan. Ei kuvailemaan ikävän ja surun määrää, eikä toisaalta sitä kiitollisuuden, onnen ja ilon määrää, joita yhteiset vuodet ovat antaneet. Alli näytti mitä on elää staffimaiseen tapaan, täysillä ja suurella sydämellä, tässä hetkessä. Kuinka vaikea sitä onkaan kohdata se hetki, kun on h.