Mä tajusin tossa yks päivä juutuubista videoita kattellessani että mehän ei olla treenattu poispäinkäännöksiä ollenkaan. Menin reippaana kokeilemaan ja eihän se tajunnut tulla millään mun ja puun väliin vaan lähti toiselta puolelta kiertämään. Menin heti pyytämään meidän virtuaalipersonaltreineriltä apua. Veera neuvoi että palkkaa ensin suunnasta. No johan toimi! Pari palkkausta pelkästä suunnasta ja se tuli mun ja puun väliin ja vieläpä kiersi sen.

Heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä tuttuun tapaan olkapääsärkyyn. Ehkä edellisen päivän valokuvaus oli ollut liikaa? Ei tämä pääsiäisen seutu ikinä mitään riemujuhlaa ole ollut, mutta viime vuosi oli hirveä eikä tänäkään vuonna ilo läikehdi. Kivana asiana todettakoon, että Lystin etujalan jumin purkautuminen ei ollut silmänlumetta. Vuosipäivä - ja lopulta muutakin. Nyt on taas ne ilmat, jolloin iltaisin pääsee .

Ekaa kertaa ikinä ilmaisua umpipiilolla! Eka piilo vähän kasan päällä rengaskaivo, jossa levy päällä, toka kenottava roskis. Tokalla maalimiehellä jo heti selvemmät sävelet, ja olihan se piilona helpompikin ilmaisulle.

You are far too smart to bee the only thing standing in your way. Sutasi ruutua miten sattuu ja lopulta toi etuesineenä olleen sienen. Jätettiin lysti siihen ja totesin, että seuraavana päivänä uudet kuviot paremmalla suunnittelulla.

Käytiin pikku huligaanin kanssa tekemässä JK1 oman seuran kokeessa 2. Kivasti juuri tämän kesän ainoa parin päivän hellejakso alkoi tuosta. Vajaa viikko ennen koetta antura näytti tältä, uuden ja vanhan reunasta irvisti lenkin jälkeen.

Näpsän kanssa on hinkkailtu montsutottista tooodella paljon. Ollaan pyritty käydä tekemässä tottista eri paikoissa ja hyvin ollaan saatu kavereita jeesaamaan paikkiksen ja ruoasta kieltäytymisen suhteen. Tottisliikkeet alkaa olemaan ihan kohtuullisessa mallissa ja mielentila hyvässä mallissa. Ainoastaan se hallinta kentälle tullessa on ollut kadoksissa. Torstaina Ari ei päässyt paikalle, joten Jani puretti Näpsän.

Käyttölinjaisen malinoisin treenejä matkalla kohti kilpakenttiä. On toukokuu 24, 2011 by Kexblog. Puruissa piilonkiertoa ärsykkein ja ukon paikkaa vaihdellen, päätin opettaa vielä teknisesti paremmaksi, ennen kuin aletaan prässäämään piilonkierrossa. Toisena päivänä pelkkiä piiloja purutyynypalkalla, ihan ok menivät. Otteessa tai hallinnassa ei sanomista, joten harjoitellaan rauhassa tuo homma samalle tasolle. Jälkivartioinnit jo aika hyviä, kestää pitkiäkin haukkuja hyvällä temmolla.

Torinon reissun jälkeen ehdittiin olla kokonaiset kaksi päivää kotona koko sakki, kun taas lähdettiin tyttöjen kanssa reissuun. Pari pivää vierähti nopeasti pyykäten ja purkaen muuttolaatikoita ja ihmetellen uutta elämää ja ulkoilumahdollisuuksia. Saimme ihastella hulppeita laitumia, pieniä karitsoita, ihanaa labbiksen pentua, kauniita varsoja ja jos vaikka mitä! Noin puoli.

Geelimalin treenejä ja elämää, kentillä ja niiden ulkopuolella. Varvas on parantunut hyvin, ja on melko todennäköistä ettei se tule vaivaamaan koskaan. Mitään estettä ei siis treenaamiselle ja kisaamiselle näyttäisi olevan. Aika näyttää, sillä paranneltavaa on vielä. Kolme viikkoa tasaisella ja pehmeällä alustalla.

Se ei mee maahan! Ei hitto, luulin että tää ois ollu helppo. Harmi vaan, että esineruutu ei oo viime aikoina sujunut oikein treeneissäkään.