Sunnuntaina, elokuuta 09, 2015. Agilitytreeneissä olen nyt päässyt tekemään rataa sekä Nelen että Tildan kanssa, koska suurin osa muista treeniryhmäläisistä on ollut poissa. Tilda on yhä hämmentävän hyvä siihen nähden miten vähän olemme tehneet. Pitkää rataa pikkukoira ei tietenkään vielä tee, mutta viimeksi selvitimme jo kuuden esteen ratapätkän. Tiistaina, heinäkuuta 14, 2015.

Seuran rakennuksetkin oli mielettömän symppiksiä! Suomalaiselle kisaajalle o.

Minä, hän, jakki ja kettu. Jos sä näet vain metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa. Älytöntä miten täydellisesti suunniteltu elämä voi muuttua yhtäkkiä. Onneksi muutokset ovat olleet ainoastaan positiivisia ja tuoneet mukanaan aivan uusia, huippuja juttuja. Elisa ja Ohmi koulutettiin ryhmäkelpoisiksi. Me käytiin hyppytekniikan jatkokurssi josta ei suuria ahaa-elämyksiä irronnut tälläkään kertaa. Koira hyppää oikein, hyvin ja kivasti.

Ehdin jopa vastaamaan, kiitos kesäloman. En haasta ketään, paitsi Katri saisi vastata myös näihin itse laatimiinsa kysymyksiin.

Tai sitten vaan lomalainen, joka on halunnut irrottautua kaikesta somemaailmasta ja nettihömpästä. Eka lomaviikko muuttuikin saikkuviikoksi, kun mun iskiashermo alkoi ränkkäämään ihan huolella. Työterveyslääkäri määräsi viikon lepoa ja hermo pitää saada rauhoitettua kun sätii koko jalkaan niin pahasti. Yöt on olleet aika tikkusia, kun missään asennossa ei ole hyvä nukkua ja joudun pari kertaa yössä käymään jaloittelemassa jotta voisin nukkua edes hetken. Toki, mulla on kaikki.