Grief is the price we pay for love. Tänään olisi ollut Kikin 5. Huomenna tulee 8kk Kikin lopetuksesta. Synttärionnittelut pilvenreunalle kaikista rakkain raidallinen.

Se kasvatti kuonoa ja kasvatti häntää, mutta jalat se unohti kokonaan. Voi mokomaa! Viime viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, meillä oltiin hereillä ja elettiin painajaista. Nyt kun muutama päivä on ehtinyt tapahtuneesta kulua, sen pystyy jo kirjoittamaan blogiin. Ilta on kuitenkin lämmin eikä vettä enää sada.

Saatiin Riesan kanssa peruutuspaikka MH-luonnekuvaukseen, mikä järjestettiin melkein omilla kulmilla Pärnävaaralla. Luonnetestissä ei tullut oikeastaan yllätyksiä, vaan Ruuti toimi kuten se yleensäkin toimisi. Tosin totesin vähän ennen tuomarin yh.

Niin siinä joskus vaan käy, että asiat ikään kun kulkee itsestään. Huhtikuussa näin tämän pienen valkonaaman ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen se ei vaan lähtenyt mielestäni. Oulun näyttelystä se tuli meille heinäkuun toisena viikonloppuna hoitoon, ja Mikkeliin se piti palauttaa heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. Kinusin viikon jatkoajan sekä kepolta, että kasvattajalta ja kuinkas sitten kävikään.