Ai että mä tykkään näistä ilmoista! Pitikin tulla kunnon helleaalto kun joudun viettämään puolet päivästäni koulun penkillä istuessa. Lukion toinen vuosi siis starttasi viime viikolla, ja onnistuin itseni kipeyttämään hirveään flunssaan, jonka johdosta torstain puomitunti Artukaisissa, sekä Gletin liikutus lauantaina jäivät harmiksi väliin. Nyt kuitenkin ollaan paremmassa jamassa ja pääsin kolmen viikon pitkän tauon jälkeen vihdoin ratsastamaan tällä valkealla hurmurilla, joka tuli huudettaessa iloisesti.

Viime perjantaina kävin hieman käppäilemässä Laurin kanssa. Ulkona oli harmikseni kuitenkin todella lämmin, joten ajattelin kevennellä vain rennosti kentällä. Sinne päästyä vaikutti Lauri jotenkin väsyneeltä ja nuutunelta, joten otin vain ihan muutamat pätkät ravia ja työstin käyntiä sitten hieman enemmän. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua päätin kuitenkin jättää kenttätyöskentelyn sikseen ja suunnattiin maastoon viilentymään, sillä itselläni ei ollut sydäntä al.

Tätä voi kai kutsua viralliseks lopetuspostaukseks. Ei liene kellekään enää edes yllätys, että kirjotan tätä. Viimesin postaus on miltei vuoden takaa ja sen jälkeen paljon on muuttunu niin blogimaailmassa kun mun omassakin elämässä. Ei mulla oo pitkään aikaan ollu ees mitään mielenkiintoo käydä kattomassa onko joku harhaillutkaan täällä blogin puolella, koska ei mua suoraan sanottuna kiinnosta. Vaikka tää mun päätös on ollut melko selkee jo pitkän aikaa, päätin tehdä tänneki.

Kun vauhti hyytyi, mutta kun olin 3 päivää ennen joulua tallilla töissä, niin en pystynyt julkaisemaan näitä luukkuja. Mutta nyt mun suosikikuvat tältä vuodelta. Tammikuulta en löytänyt yhtään kuvaa joten jätän sen suosiolla pois. Oletteko te tehneet koskaan epäonnistumisbideoita? Kommentti kommenista ja lukija lukijasta.