Vappupallot kuuluvat kevääseen kuin ylioppilaslakit ja vaaleat kevättakit. Niitä pitää kantaa mukanaa, vaikka tuuli pyörittää palloa niin, ettei edessä kulkevista näe kuin kantapäät. Ystävällisesti se myös muksaisee vastaantulijaa otsaan tai pyyhkäiseen pipon päästä. Lopulta se lähtee omille teilleen aavalle taivaalle tuulten kuljetettavaksi. Mutta kävisikö ilmapallo myös kristilliseksi symboliksi? Leikkivästä kirkosta on puhuttu jo joitain vuosia.

Pressut pois ja kevät voi alkaa ihan kunnolla. Syksyllä istutetut valkosipulinkynnet ovat alkaneet itää, myös porkkana on osittain noussut pintaan. Edellisessä kirjoituksessa pohdiskelin, lähtevätkö sipulikukat keväällä kasvamaan, jotka viime keväänä olin jättänyt.

Kyllä! Elokuu 12, 2013. Eihän se ole helppoa aloittaa töitä ja ryhdistäytyä blogissaan, harrastuksissaan, vapaaehtoishankkeissaan,. Siivouksessaan, ihmissuhteissaan ja olla kiitollinen. En ole kuvannut kaikkea, mutta olen sen sijaan miettinyt. Tiistaina olin kiitollinen kännykästä, joka helpottaa elämää. Torstaina värillisistä vaatteista, joista saa voimaa.

Kylmää järkeä ja lämmintä hulluutta. Jeesuksen viimeinen kevät oli melko synkkä siitäkin huolimatta, että se päättyi kuolleista nousemiseen. Eiku siis sain tällaisen pinssin. Kiitos ystävä! Itse asiassa toivon, etten koskaan ymmärräkään, sillä en halua muuttua ihmiseksi, jolle se, mitä Jeesukselle, toiselle ihmiselle, tehtiin, muuttuu järkeväksi, oikeutetuksi, ymmärrettäväksi. Mutta mites se kevät täällä? Voi Jeesukse.