Sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008. Kahdeksan kuukautta on nyt vierähtänyt täällä länsirannikolla. Töissäkin on tullut oltua nyt paria viikkoa vaille puoli vuotta. Kaikki on näennäisesti jo rutiinia, elämä asettunut uomiinsa. Jos ajattelee sitä, mikä kaikki on tänä aikana ollut mulle uutta, on lista aika pitkä. Uusi koti, uusi työpaikka, uudet kollegat, uudet kaverit, uudet maisemat, uudet kahvipöytäkeskustelut, uusi tapa kommunikoida, uudet vakioreitit, uusi lähikauppa jne. Ei elämä sen kummempaa ole .

Missä kohti tulee ihmisen aivoon solmu, kun se alkaa kuvitella, että muu eliökunta on olemassa vain HÄNEN tarpeilleen. Tarpeiden täyttämistä ei pyydetä, vaan vaaditaan. Tai asiasta ilmoitetaan, oletuksena että muu maailma pomppaa saman tien. Jos et ole vielä tajunnu hoitaa. Äiti sanoi mulle, että pitää tervehtiä. Mutta äiti on ennenkin ollut väärässä.