Niina Laitinen tuli minulle tutuksi jo muutama vuosi sitten sukkakalenterin tekijänä. Jo silloin tykkäsin hänen kauniista malleista jotka neulottiin vähän paksummilla langoilla kuten Nallella ja 7 veljeksellä. Tämä Niinan ensimmäinen neuleohjekirja ilmestyi jo vuodenvaihteessa ja ensimmäinen painos taisi myydä salamana loppuun sillä moni metsästi ja odotteli kirjaa malttamattomasti. Tämä teos on valittu jo alkuvuoden myydyimmäksi tietokirjaksi.

Parempi aivan liian myöhään kuin ei milloinkaan? Onnittelut Tikuttimelle ja Miimalle! Lauantai 28. Alemmassa postauksessa sanoinkin, ketkä mä palkitsen ja miksi;. N ohjeen Twist Collectivesta,. Mammukan palkinnon kohdalla arpaonni suosi nottoa, hän sai Marimekon tyynyliinan.

Knitting in the Little Nook of Nele. Or how would you feel being xrayed through out? You look much better in 3D. Is she your relative? Do you know where to find her? Little mermaid, can I tell you a story from the Old Country? There your kin is not well received, have you heard of the Nyawawa? You are not one? Dr Livingstone, I assume? The best die always young.

I have been bitten on the knitting bug. Neulomisesta vuonna -06 uudelleen innostunut nainen. Sukat on se minun juttuni,mutta muitakin yritetään tehdä. Vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja. Mutta jospa tää joskus taas innostuis bloggaa useammin. Nämä sukat on tehty myös tila.

Elämää neuletöiden ja perheen keskellä. Aloitin heti uuden vuoden ostamalla itselleni laatikollisen lankaa. Ensimmäiseksi halusinkin päästä eroon suurimmasta inhokistani pinkistä. Meidän perheestämme löytyy pinkin ehdoton kannattaja, oma prinsessani, jolle uudet sukat tulivat heti käyttöön. Ohjeena Ravelrystä löydetty Blueberry waffle socks. Lyhykäisyydessään voinen selittää, että nörttisodan tavoi.

Ja taas jäi kotihommat tekemäti elikkäs retuperälleen. Aamukahvipöydässä loma-aamuina surffailen käsityösivuja ja ihailen muiden aikaansaannoksia. Nälkä kasvaa ja ideat muhivat takaraivossa. pellavan karstauksesta, rukilla kehräämisestä, sepän töistä,.

Mitäpäs tässä, eteen päin sanoi mummo lumessa. Jospa lisääntyvä aurinko herättäisi minutkin ja heräisin horroksesta. Pahoitteluni vielä etten ole juuri käynyt teitä moikkailemassa blogeissanne. Parhainta talven jatkoa ja auringon valoa teille! Perjantai 12.

Nyt on pitkästä aikaa saatu jotain valmiiksi asti. Nimittäin ihastuttava -rakastuttava ja tuskaakin aikaan saava mysteerihuivi on valmistunut. Tämä oli ensimmäinen iso pitsi huivi minulle ja pingoituskin onnistui sen mukaisesti. Ehkä joskus pingotan siis uudelleen, mutta nyt huivi on saanut olla olkapäilläni kotioloissa ja huomenna se pääsee loistamaan yksiin valmistujaisiin, jossa on paljon sukua paikalla.