Kevät on jo kovassa vauhdissa, linnut laulaa ja lehtisilmutkin ovat jo puhjenneet. Valitettavasti täytyy kyllä todeta, että meidän huonosti alkanut vuosi sairasteluineen ei ole kyllä täysin taaksejäänyttä elämää ja eläinlääkärissä on ikävä kyllä taas tullut vierailtua. Ensin vähän mietitiin että ei mentäisi lääkärin pakeill.

Opettele heittäytymään mukaan tähän hommaan. Täällä onkin ollut tarpeettoman hiljaista. Maanantaina käytiin kokeilemassa Annan ja Lyytin. Jatkossa lelupalkalla samaa, ehkä me päästään takaisin siihen pisteeseen missä oltiinkin. Kapulan pidossa ollaan päästy NIIN PALJON eteenpäin. Ollaan saatu lisättyä huimasti kestoa, varmennettua otetta. Kotona jopa voin jo koputella kapulaa ilman, että Rova reagoi siihen. Nyt huomattiin vain, että häiriö oli .

Pennut täyttivät nyt jo 3 viikkoa, kylläpä aika on mennyt nopeasti eteenpäin! Viirujengi on täysin valmis vastaanottamaan uusia palluttelijoita, eli mikäli olet lahtelainen tai poikkeat Lahden kautta jonnekin, ja olet kiinnostunut näkemään nelikon niin ota yhteyttä ja katsotaan sopiiko meidän aikatualut yksiin. Voin koettaa keittää kahvit vierailijoille, mutta koska olen teenjuoja niin en takaa mitään onnistumisesta. Muistutus livestreamista, se on päivittäin päällä! Alaosaston rally-tokokisa, Hollola.

Blogin päivittäminen tuntuu olevan itselleni kovin haasteellinen tehtävä. Yritän nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella sen muutaman kerran kuukaudessa ainakin, jottei teille lukijoille tulisi aivan tylsää. Tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut paljon, ja kokoankin nyt kaikki jutut tähän samaan viestiin. Punainen nauha olisi toki kelvannut, mutta Nelli käyttäytyi nätisti joka on tärkeintä. Kesäloman alkaessa vietimme Nellin kanssa alkulomaa .

Viikko alkoi aamuviideltä, niitty oli sumusta samea ja aamukaste meni varpaisiin. Eilen vietimme päivän tallilla, rapsutimme ja hoidimme ja harjasimme Vespan viimeistä kertaa. Rumo sanoi Vespalle, että tule kovempaa. Seikkailu odottaa! Vespaa odottaa nyt uudenlaiset seikkailut uudessa paikassa, mutta meille jää kaikki se, mitä oli. Ja ehkä jonain päivänä löydämme itsemme jostain aivan toisesta seikkailusta. Joissa ei samalla lailla erotel.

Virkun blogi otti ja muutti s-postin vaihdoksen vuoksi. Sisältö ja aihe pysyvät toki samana, vain osoite ja ulkoasu uusiutuivat. Eli klikatkaahan itsenne nyt sitten uudenkin blogin lukijaksi. Kuten eilisessä tekstissä jo vihjasinkin, Virkku pääsi tänään käymään meidän 4H-toimistolla mun koirakerhon pitämisen ajaksi. Yllä kuva Virkun etsimisesityksestä, sankalle, yhdenkerholaisen yleisölle.

Pakko sanoa, että uuden pennun ja Vilpun kohtaamiset ovat olleet todella mukavaa katsottavaa! Vilppu tykkää selkeästi uudesta leikkikaverista ja on kohdellut kelpielasta todella hyvin. Yhden kerran on sanottu vähän isommin pöö, mutta tilanne on mennyt ohi itsellään. Saipa K vetää Vilppua myös parrasta.

Tämä postaus on odottanut puolivalmiina jo tovin, mutta nyt se vihdoin julkaistaan. Minulla on uutisia! Olenko nyt aivan pinkit lasit päässä ja pää pehmeänä? Kuinka iloiseksi voikaan pienet kelpiemarsut saada ihmisen? Pennut ovat kasvaneet hyvää tahtia ja on ollut ilo käydä katsomassa niitä. Kerttu pääsi eilen tekemään temppuja kanssani pentuhuoneen ulkopuolella ja olipa se innoissaan. Vieläkin hyväs henges, hommii yhdes yhä tehdes.

Ekat ampumiset, esineitä ja jälkeä. Maanantaina tehtiin esineruutu, vein koiran kanssa esineen kerrallaan ja hetsasin paluumatkalla koko ajan. Matkat eivät olleet pitkiä, max 10 m esineestä lähetyspaikalle. Tämä vaikutti toimivalta! Saatiin kerrankin otettua ampumiset Nellalle.