Olla liehuva liputus, olla voittojen niputus. Ollaan me oikeasti tehty paljonkin juttuja, mutta auta armias kun joku ihmisotus on saamaton tämän kirjoittamisen kanssa. On ollut niin paljon kaikkea muutakin ajateltavaa, että ei ole vain oikein houkutellut istahtaa kirjoittamaan mietteitään ylös. Mutta, nyt on jotain ihan oikeaakin kirjoittamista! Tuomarina toimi Maria Hynninen.

Päivä jolloin agility hetkeksi pysähtyi. Eilen saimme kuulla minun ja hertan maailmaa järisyttävän ja pysäyttävän uutisen. Meidän maailman paras valmentaja laittaa agilityhallinsa ovet kiinni kesän jälkeen. Rehellisesti sanottuna, toivoin ettei tällaista päivää ikinä tule. Tässä linkki Lotan blogiin jossa on myös hieman pohjustusta tälle yhden upean ajan päätökselle.

Kuva on tosin jo elokuulta, mutta traumat elävät yhä. Noin muuten Hulda on yhä oma hömelö itsensä, nukkuu yhä kaikki raajat kattoa kohti, jahtaa yhä unissaan mielikuvitusjäniksiä hurjasti muristen, ja pelästyy yhä omia pierujaan. Kuumailmapallot ovat erityisen epäilyttäviä ja yrittävät varmasti parvekkeen kautta Hulda ruokakupille.

Se taisikin olla itse asiassa, kun alan oikein miettimään, myös minulle ensimmäinen ns. Noh, uusia oppeja saatiin vanhoihinkin asioihin ja ohjaajakin laitettiin tekemään töitä. Niilohan oli oikein hyvä, enää täytyy itse opetella kouluttamaan.

8220;Shoot for the moon and if you miss you will still be among the stars. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Käsittely on pesun jälkeen ollut kaikille osapuolille miellyttävää, sillä takut tuntuvat aukeavan helpommin, eikä niitä oikeastaan vaikuta muodostuvan siinä määrin missä ennen pesua. Irtokarvaa ei juurikaan irtoa, eikä Sällin turkki ei ole irronnut enää kastraation jälkeen tupoittain.