Kevät on jo kovassa vauhdissa, linnut laulaa ja lehtisilmutkin ovat jo puhjenneet. Valitettavasti täytyy kyllä todeta, että meidän huonosti alkanut vuosi sairasteluineen ei ole kyllä täysin taaksejäänyttä elämää ja eläinlääkärissä on ikävä kyllä taas tullut vierailtua. Ensin vähän mietitiin että ei mentäisi lääkärin pakeill.

Täällä tänään, huomenna seikkailuun. Se inhoaa yksin jäämistä, mutta sitäkin enemmän sitä, jos se ei pääse mukaan kun autoon heitetään reppua ja laukkua jos jonkinmoista. Mutta Nori inhoaa kaikista eniten sitä, kun se ei pääse äipän mukaan, vaikka mamma olisikin kotona. Norin kuva on kuitenkin jo nojaamassa seinää vasten, joten ainakin tuttu nassu on vastassa kun aamulla herää ja kun tulee koulusta - vähän rauhallisempi versio vain.

Niin se vaan tämäkin päivä koitti, kun meidän termiitti täyttää 1 vuoden. Lähdettiin mukavassa säässä samoilemaan metsään ja käytiin ihan tässä lähipellolla ottamassa muutamat synttärikuvat. Mammalla vaan on vielä opeteltavaa kameran käytöstä, eikä se vielä noita kuviakaan kovin osaa muokata tai pelastaa. Mitä sillä toisaalta on väliä, kun synttärisankari on niin häikäisevän kaunis? Keskiviikko 5. Treenejä ei pahemmin ole ollut, joten on vähän treenattu kotona.

En nyt valitettavasti jaksa sittenkään kirjoittaa tästä viikonlopusta, koska en osaa siitä oikeen mitään kirjoittaa eikä mulla ole sieltä itsestäni yhtäkään kuvaa. Voin kuitenkin sanoa, että tosi kivaa oli! Parasta seuraa ja ihanat koirat. Kiitos siis Iida, Ada ja Mirette seurasta! Tulkaa vaikka facebookkiin viestitteleen, jos haluutte nähdä.

76 Lepää rauhassa Mila 20. Lepää rauhassa Mila, maailman paras kani ja uskomaton ystävä 3. Toisinsanoen päivä oli todella mukava ja onnistunut, vaikka kaikkia alkoi jo loppuunpäin vähän väsyttämään. Kyllä ne molemmat hienosti osaa poseerata. Hei kattoka, me ei olla ykisn! Tallinna, se näkyy. Hei kato, kato, kato tota. Jonne oli varattu tunti aikaa.