Kylläpäs vierähti nopsaa viikko jos toinenkin. Muutto on ohitse ja uusi oma koti on aivan maailman paras paikka 3 Ompeluhuone on vielä vaiheessa, mutta koneet ovat jo paikkansa löytäneet. Siksipä päätinkin ommella hurauttaa jo aiemmin kesällä leikkaamani haalarin kasaan. Mansikkainen kangas on ostettu Karnaluksista.

Tässä vaiheessa taaksepäin katsellessa tuntuu hieman, että taisin käväistä äärirajoillani, tai ainakin hyvin lähellä. Enpä voi sanoa, että haluaisin sinne takaisin enää koskaan. Neulominen ei toki ole kokonaan jäänyt, mutta blogin kirjoittaminen on ollut liian helppoa tipauttaa pois silloin, kun kaikki väsyttää. Eikä ehkä kirjoittaminen niinkään, mutta valokuvaamisen järjestäminen on jotenkin osoittautunut ylit.

The thoughts and experiences of a completely average guy. Tuesday, June 16, 2009. This Might Get a Little Weird. I realize there are a lot of things that make life interesting, but awkward moments certainly contribute, sometimes for good, others. Without them, however, things like a morning commute could get really boring. The gentleman waited for my response as I slowly back peddled out of the isle.

Tulipa kerrattain tilattua Paapiin alennusmyynnistä kankaat tee-se-itse helistinsettiin. Lähipiiriin kun nuita vauvoja tulee, niin ajattelin että helistin olisi näppärä lahja kun ei aina ehdi neulomaankaan. Setissä tuli kankaat kuuteen sieneen. Viimeistely vanulla täyttämisen jälkeen sitten käsin ommellen. Uusi työ vie kai aina.

Ilmankos väittävät, että siellä on aarre. Varastossa on vaikka mitä Neitsyt Marian viitan liepeestä ja yksisarvisen silmäripsistä kehrättyä ihanuutta, ja mitä teen? Neulon jotain Novitan neljännesmuovia. Mutta näistähän tuli aika kivat. Taidan ottaa käyttöön! Entä jos onkin niin, että se, minkä parissa viettää paljon aikaa, alkaa väistämättä tuntua ihan mukavalta jopa niin, että siitä alkaa oikeasti pitää? Raitalankaa jäi lähes kaksi kaarellista. Sateenkaaren pää saa kumminkin luvan olla tässä.