Minulla vaan ei tunnu olevan aikaa eikä voimia nyt tähän mutta tässä hieman kuvia mitä kaikkea on tapahtunut. Valmistaudun antamaan pois parhaan ystäväni. Kerron kaiken kunhan saan kaiken muun pois alta. Nähdään taas muutaman kuukauden päästä. Vappua vietin ystäväni vanhempien mökillä hänen sisarustensa kanssa. Jos kerran miun kakkos mamma kysyy minnuu jonnekin ni kyl se sit on piru vie lähettävä! Lakkia en siivouksen jäliltä enää löytänyt.

Jos mä saisin palata menneisyyteen, yhen kerran ja vaan yhen, niin mä en palais näkemään mun äitiä, joka kuoli kun mä olin vielä nuori. Joitain asioita ei voi selvittää, ne pitää hyväksyä tai ne pitää unohtaa. Entä jos unohtaminen on mahdotonta ja hyväksyminen tuntuu henkiseltä itsemurhalta? .