Pitihän sitä näin joulun alla väkertää tontuillekin oma ovi. Postilaatikko on myös tehty puurimoista, taustalevynä pahvi. Poikien aikoinaan huovuttamat tontutkin löytyivät kaapista oven viereen. Kranssi on tehty koivunrisuista tietenkin. Tuossa remonttien välissä, tuunasin vanhan opinnäytetuolini sisustukseen sopivammaksi.

En yleensä osta keltaisia tulppaania, mutta näin pääsiäiseksi sopivat. Eläkeellä on se etu, ettei ole kiire minnekään, eikä tekemisten kanssa ole kiire.

Miten pienistä asioista voikaan olla onnellinen. Maistaakohan mun vanha suuni, ettei mustikat maistu. Ja tiätkö mitä, maija ei laiskootellu yölläkää,. Se päästi jäläkimehua, ja minähän aamulla tein vispipuurua. Olis kiva tietää teetkö Sinä vispipuurua.

Luonto on tarjonnut itselleni helmihetkistä parhaimpia, tavalla jos toisellakin. Luontoa ja merta rakastavana lähdin mm. katsomaan Sampo Mäkelän akvarelleja Stadilaisen Kotka-näyttelyyn ja sain myös tavata henkilökohtaisesti tämän valloittavan taiteilijan. Mikä parasta, sain myös kotini seinälle pienen palan hänen herkkää ja koskettavaa taidettaan. Ilman tätä blogiani en olisi ikinä tavannut tätä sydämellistä, aurinkoista ja iloa pursuavaa ihmist.

Maanantaina, elokuuta 17, 2015. Hauras on lempeä valo,.

Blogihiljaisuus on mennyttä elämää ja täällä ollaan taas. Jotenkin vaan alkoi tuntumaan, että hiljaisuus on paikallaan kun ei asiakaan ollut. Mutta, nyt uusi virta on taas edessä päin. Perjantaina minulla oli harvinainen arkivapaapäivä ja kuinka ollakaan, sain ihan älyttömän paljon aikaiseksi! Tein oikein kunnon putiputs-siivouksen ja voi että miten mukavaa taas onkaan, kun tavarat on omilla paikoillaan ja ilme on seesteinen.

Mumma tuumailee ja pohtii mieltä askarruttavia ajatuksia. Jännitys oli melkoinen, kun astelin äiti vierelläni pitkin. Tiesin että äidillä on kiireitä, mutta tänään ne. Hänen oli pakko tulla mukaani, koska näin oli tapana. Äiti muistutti koko matkan miten minun pitäisi kulkea, koska. Huomenna hän ei olisi enää mukana neuvomassa. Äitiä vähän sillä asenteella että KYLLÄ MINÄ OSAAN! Joten päiväni kesällä kuluivat omassa pihapiirissä.