On saanut nimensä Islan mukaan. Isla on suomalaisen sairaanhoitaja Iisan ja norjalaisen kirurgi Eyvindin tytär, ja perhe asuu Oslossa Eyvindin lapsuudenkodissa. Perheonni vaikuttaa kohtuullisen idylliseltä aina siihen saakka, kunnes ilmenee että Islalla on autismi. Diagnoosi tuntuu repivän railon Eyvindin ja Iisan välille. Iisan vastuulle jää Islan kokonaisvaltainen kuntouttaminen Eyvindin upotessa yhä enemmän töiden tekoon.

Katsoin juuri äsken YLE Teemalta vuoden 1949 filmatisointia Louisa May Alcottin Pikku naisista. Ajat ovat muuttuneet, mutta ihmisten ilot ja surut ovat samoja. Sisarusten väliset suhteet, rakkaus, kuolema, yksinäisyys. Vaikka olin lukenut kirjan monta kertaa ja nähnyt tarinan valkokankaaltakin aiemmin, niin elokuvaa katsoessani huomasin taas jännittäväni kuinka päähenkilöiden käy. Louisa May Alcottin kirjassa Tytöistä parhain, köyhä tyttö Polly on vieraana.

Elon, ilon ja valon talo. Pitihän se arvata - sanoisi tietäjä jos tietäisi - että näin hyvä päivä päätyisi kyyneliksi. Niin kävi kuin kävi on hyvin kävinyt. Olen paljon, paljon enemmän,.

Kodittomat sielut - Gena Showalter. Mary Ann Gray eli kahdestaan isänsä kanssa, jonka silmäterä tämä oli. Isä yritti houkutella Mary Annia ottamaan rennomminkin ja saamaan ystäviä. Kirjailija oli myös hyvin onnistunut tuomaan esiin, miksi Aden on viettänyt suurimman osan elämästään mieliaairaalassa.

Näin alkuun on pakko sanoa, että aina ei kannata uskoa arvosteluja ja sitä mitä muut sanovat. On sanottu että päähenkilömme menee ojasta allikkoon ja vielä allikon allikkoon ja ettei mitään toivoa ole. Minusta oli ja vaikka menee huonosti hän silti pystyi olemaan vahva. Arvostan kirjaa suuresti, jos se kykenee aiheuttamaan .

Luin nämä kirjat jo talvella, talvikeväästä. Tällä kertaa vuorossa Katja Ketun Kätilö. Ja Maria Peuran Valon reunalla. Kätilö on tosipohjainen kertomus suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden. Olin ennen tätä teosta lukenut Katja Ketulta hänen vuoden 2005 teoksensa, Surujenkerääjän.