Seit einer knappen Woche bin ich jetzt wieder zurück in Deutschland. Der Abschied aus Honduras und vor allem von Roatan ist mir schwer gefallen, aber es ist natürlich auch schön wieder hier zu sein - wenn auch nicht für sonderlich lange. Mir ist allerdings ständig kalt. Das knappe halbe Jahr in Honduras ist wahnsinnig schnell vorbei gegangen und ich habe tolle Menschen und ein faszinierendes Land kennen gelernt und viele wertvolle Erfahrungen gemacht.

Ihr habt euch vielleicht schon gewundert, dass ich so lange nichts mehr geschrieben habe. Das liegt daran, dass seit fast 3 Wochen mein Internet nicht mehr funktioniert. Heute und Morgen kann ich den PC meines Mitbewohners benutzen, der momentan einen Ausflug macht. Ansonsten freue ich mich sehr darauf bald wieder daheim zu sein! Ich werde noch einmal schreiben sobald ich wieder in Deutschland bin und dann auch eine Zusammenfassung der Fotos der letzten Wochen reinstellen.

Pas terminé le desssin . Han, je mettrais ma main au feu que vous. The Kills, Cheap and Cheerful. Possède malgré tous ses bons goûts.

Tervetuloa kahvilaani, astu sisään vain rohkeasti. Kerro minulle tarinasi, minä voin ehkä auttaa. Täällä olet turvassa, täällä sinua ei voi kukaan satuttaa. Sisään vain, saisiko olla kuppi kuumaa kaakaota? Minä ainakin haluaisin maistaa! Odotan täällä kahvilassa postiasi, huolet ovat eri toten erikoisalaani ja kuuntelen tarkasti jokaisen sanasi. Ja lupaan vastata aina takaisin, vaikka joskus viestini saattaa viivästyäkkin, varsinkin jos pullataikina on oikukkaalla päällä ja päättää tehdä minulle kepp.

Aivan uskomatonta, että siitä on jo yli kuukausi kun olen tänne enkeliblogiini kirjoitellut. Tosin olen huomannut, että viimeiset pari kuukauttakin ovat olleet pääosin postauksia meditaatioista ja niiden tunnelmista. Minusta alkoi pikku hiljaa tuntumaan siltä, että asioita tapahtui vain niin tiuhaan tahtiin, että eilisen tapahtumat olivat kohta jo viikon vanhoja juttuja. Mutta jos ja kun päätän sii.