Olen tässä jo tovin tosiaan pohtinut ajatusta koko blogin pitämisestä. Ja päätynyt siihen, että ainakaan tällä erää en enää jatkossa julkaise kirjoituksia. Olemme nyt asuneet uudessa kodissamme puolentoista vuotta ja olemme viihtyneet todella hyvin. Koti tuntuu kodilta ja koti on paikka jossa on turvallista, rauhallista ja hyvä olla. Parasta ja lämmintä kesän jatkoa sinulle! Perjantai 18.

Pinkki, siis sellainen kunnon fuksia neonpinkki. Äidin tekemä hirvenlihakastike ja perunamuusi. Se liha suorastaan sulaa suussa, enkä ole vielä löytänyt hirvenlihan voittanutta. Lulu, Lea ja Lotta.

Kuinka monta sydäntä matkalla täytyy särkeä ja kuinka omansa ehjäksi saa? Kuinka yksi elämä, ainut ja kovin tärkeä, yhtäkkiä merkityksensä kadottaa? Kuinka pieni ihminen, sen kaiken tietäen, pois vierestä haihtuu ja katoaa? Entä jos tieni pää sittenkin vain tähän jää ikuisesti rakas viereesi lepäämään. Ehkäpä elämä onkin pienen pieni kupillinen teetä kanssasi, oi rakkaani. Nyt ja tässä, niin kovin kovin pienessä hetkessä, on koko maailma ja ikuisuus. Käteen jää mitä ei miellä.

Keittiö kaaoksen keskellä ja joskus. Vähän kaikenlaista puuhaa ja sähellystä. No jossei nyt helmat tai tutise puntti. Ainakin appelsiinimarmeladia on meidän talossa vähäksi aikaa. Syksyn omenahillo härdellistä selvinneenä huomasin,. Kuinka kauppojen hyllyt notkuu appelsiineja uloskanto hintaan,.