Kirjoitan tänne harvoin ja satunnaisesti mitä milloinkin. Lue, jos huvittaa, mutta seuraaminen tulee olemaan pitkäveteistä odottelua. Koska muuten alkaa minun blogiaikani kulumaan jälkikasvun kanssa, ajattelin tehdä tästä blogista hieman enemmän nimensä mukaisen ja laittaa tänne tuotoksiani päiväkirjanomaisesti muistiin. Nyt pistin lähinnä isompia töitä, jokaista sukkaparia en tällaisessa massapostauksessa ala etsimään kuvattavaksi. Rakkaasta rakkaimmat unisukat Hennalle mummun jämälangoista.

Hei Te sinnikkäät, jotka vielä luette juttujani, olette ansainneet taputukset. Sain vakituisen oman alan työpaikan. Minä olen vain sellainen tyttö! Todellisuudessa en voi kyllä asiasta ottaa ansiota. Ottaisitteko itse töihin naista, joka haastatteluun saapuessaan hihittelee itsekseen ja vääntelee naamaansa? Minä en. Mutta ottivat! Menkää täten aina kommunikaatiopassi mukananne haastatteluun! Tämän teille tarjosi eeva.

Tervetuloa lukemaan minun elämäni suuren suuria pieniä asioita. Keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009. Minulle on tapahtunut vaikka mitä mukavaa sen jälkeen kun äiti on viimeksi jaksanut kirjoittaa kuulumisiani teille. Minusta on meinaan tullut iso poika! Tänään pääsin pitkästä aikaa taas Tarjan luo. Odotin sitä niin kovasti, mutta sitten minua alkoikin ovella jännittää. Mutta se meni pian ohi. Kiva kun on taas leikkikavereita. Sen nimi on Henna ja minä.

On oma vika jos luet jotain, mitä et olisi tahtonut tietää. AAAARRRGH! Ainii, haistakaa kaikki paska! Saatana. Milloin on ylitetty kynnys epätoivoisuuteen? .