Blogi siis muuttaa ja on siksi hetken tauolla. Syyskuussa aloitettiin Hurjan kanssa uuden koutsin opeissa, uudessa ryhmässä. Se on varmaan tuo mun asenne, joka on vaikuttanut Hurjankin asenteeseen. Huua on ollut varsin mukavalla asenteella liikenteessä joka viikko. Hemi on joka viikko ollut mukana hallilla.

Olin ensin ajatellut odottaa lähemmäs kahta vuotta, mutta loppujen lopuksi Nukan ajoittainen etuosan epämääräinen epäpuhtaus liikkeessä sai mielenrauhan järkkymään sen verran niin Nuu kiikutettiin kuviin. Samantien koira kuvattiin kallonpohjasta häntään. 8211; kyllä näillä kelpaa olla. Eläinlääkärin arvio B, itse katselin että löysyyttä vielä on.

Nyt on lammashommat taas tältä erää päätöksessä. Päästiin parilla viime kerralla kokeilemaan häkittämistä, mikä olikin ihan todella vaikeaa. Ensinnäkään lampaat eivät tasan halunneet häkkiin, ja toisekseen Demo on liian hidas tai musta riippuvainen että pystyisi nopeasti reagoimaan lauman karkuyrityksiin. Ihanasti se kuitenkin alkaa ottaa ohjeita ihan pienillekin liikahduksille! Eilen kaivoin naksuttimen esille ja voi että miten pieni schapemööpeli sekosi! Koko ja mittasuhtee.

Naavan temmellyksiä kentillä, metsissä ja kotona. Niin se taas tuli ja meni Juhannus tänäkin vuonna. Me vietettiin elämämme ensimmäistä Juhannusta kaupungissa, otettiin vaan rennosti ja nautittiin säästä. Nappis pääsi heittämään talviturkkinsa pois ja päästämään sisäisen vesipetonsa irti. Iltaisin kävimme Heinäpään kukkulalla heittelemässä palloa ja jahtaamassa citykaneja. Oli ihanaa käydä lenkillä kun kerrankin kaupungissa oli rauhallista.

Kaikkea onkin sitten tammikuun jälkeen sattunut ja tapahtunut. Mietin miten tämän ajan tiivistäisi. Manun kanssa ollaan puuhasteltu nyt enemmän taas agilityn parissa ja me päästiin kuin päästiinkin SM-kisoihin Ouluun. Reissu oli oikeinkin mukava ja onnistunut.